Jännitystä ilmassa

Koko kevät on ollut aika koiraharrastus painotteinen, toukokuussa kävimme MH-luonnekuvauksessa sekä näyttelyissä. Kesäkuussa oli peräti kolme näyttelyä ja taipumuskoe.

MH-luonnekuvaus oli hyvin mielenkiintoinen. Luonnekuvauksen perusteella Dara on erittäin leikkisä walesi ja sillä on suhteellisen voimakas riistavietti. Jäljelle jäävä pelko jää pitkäksi aikaa pyörimään päähän, mutta toisaalta ne positiivisetkin asiat pyörivät pitkään mielessä. Tämä tuli esille myös etäleikissä. Vieheosuus oli juuri ennen etäleikkiä ja Dara innostui ”saaliista” aivan hurjan paljon. Etäleikkijä kiinnosti, mutta mokoman hilluvan ukkelin mentyä vajan taakse piiloon tuli ”saalis” mieleen ja Dara ampaisi nuuskuttelemaan löytyisikö ”saalis” vielä puunjuurelta ja antoi etäleikkijän olla ihan rauhassa piilossaan. Koira luottaa ohjaajaan ja yhteistyö sujuu hyvin. Olin kuvaajan kanssa aivan samaa mieltä asioista. 

Toukokuussa saimme toisen SERTimme Helsingin näyttelystä, Daran ollessa vain viikkoa vaille 2 vuotta. Kesäkuun alussa Karkkun erikoisnäyttelyyn lähdimme asenteella ”mukava päivä punavalkoisessa vilinässä” ja sitä se oli. Sen kummempaa menestystä ei tullut, mutta sitäkin hauskempaa oli. Kotkan kv näyttelystä kotiin tuomisena oli ERI SA:n kanssa. Sen sijaan kesäkuussa Aptus Showsta Helsingistä saimme kolmannen SERTimme ja ensimmäisen vara-CACIBin joka muuttuu CACIBiksi aikanaan (CACIBin voittanut koira –Daran emä on jo kansainvälinen muotovalio). En voinut uskoa korviani, kun kasvattaja soitti ja kertoi ilouutisen. Sitten kun alkoi tapahtumaan, tapahtuikin rytinällä ja SERTit oli kasassa alta kahdessa kuukaudessa sekä kaksi VSP ruusuketta taskussa.

Kesäkuun viimeisenä päivänä menimme jännityksen saattelemana taipumuskokeeseen. Paikalla oli 20 koirakkoa valmiina suorittamaan tehtäviä. Ensimmäisenä meidät jaettiin ryhmiin ja sen jälkeen oli sosiaalinen käyttäytyminen. Kättelimme ylituomarin kanssa ja hän jutteli koiralle. Dara ei piitannut tuomarista juurikaan, mikä oli hieman outoa, koska yleensä koirani tutustuu vieraisiin ihmisiin avoimesti ja rohkeasti. Tokihan se vaistosi tuon hieman oudon tilanteen. Meidän ryhmä lähti seuraavaksi jäljelle. Dara nuuski makauksen todella huolellisesti ja lähti intoa puhkuen seuraamaan jälkeä. Kulman se oikaisi ja tuli epävarmaksi, koska vastaan tuli valtava saniaispöheikkö. Myös takanani kulkeva ylituomari ja jäljen vetäjä ihmetytti koiraa kovasti. Hetki annettiin koiran työskennellä ja selvitä tilanteesta, mutta sitten tulimme tuomarin kanssa siihen tulokseen, että otetaan yksi hukka ja palautetaan koira jäljelle. Se tuotti tulosta. Dara lähti todella innokkaasti seuraamaan jälkeä saniaispöheikön läpi ja suoraan kaadolle. Fasaani ei pelottanut yhtään, päinvastoin. Olin iloinen, että jälki oli suoritettu.

Seuraavaksi oli haku. Olin koko edellisen viikon treenannut täysin vieraassa ympäristössä hakua ja se onnistui hienosti. Dara irtaantuu nätisti ja joskus jopa liiankin kauas. Mutta kokeessa se irtaantui mielestäni aika vähän, se teki todella huolellista sekä maa- että ilmahakua, piti kontaktia ja tuli välillä käymään lähelläni. Laukaus aiheutti katkoksen työskentelyyn, mutta ei mitään ylisuurta reaktiota. Kesti jonkin aikaa, ennen kuin koira alkoi työskennellä uudestaan tehokkaasti. Haun jälkeen minulla ei ollut enää ollenkaan varma olo, meneekö koe läpi. Lähinnä mietitytti että oliko haku tarpeeksi laajaa.

Uimaosuudella Dara ei malttanut millään odottaa vuoroaan ja vihdoin kun oli meidän vuoro neiti sipsutteli veteen. Lausunnossa lukee ”ladymäinen veteen meno” :-) Dara nouti riistapukin varmasti, mutta rontti tiputti sen liian pitkän matkan päähän rannasta. Siinä vaiheessa mielessäni käväsi vaikka mitä ajatuksia.. Dara ei koskaan, ei koskaan ole aikaisemmin jättänyt riistapukkia veteen vaan se on aina tuonut sen kuivalle maalle. Miksi nyt? Nyt sitä ei missään nimessä jätetä veteen vaikka mikä olisi!!! Neiti halusi selvästi pitää minua jännityksessä, koska ravisteltuaan liiat vedet turkistaan koira otti kapulan suuhunsa ja toi rantaan!! Eikö tässä päivässä ole ollut jännitystä jo tapeeksi?

Majalla odottelimme vielä hyvän tovin, ennen kuin kuulimme tulokset. 20 koirakosta 11 selvitti kokeen ja 9 ei. Jännitys oli käsin kosketeltavissa, kun ylituomari kävi tulostamme läpi. Sydämeni hakkasi ja tuntui, että päässä sumenee, kun tuomari ilmoitti kokeemme olevan hyväksytty. Suoritimme siis taipparit ensi yrittämällä ja tarkoitti myös sitä, että Dara valioitui samalla. Kerrassaan hieno päivä myös kasvattajalle, koska Daran veli valioitui niin ikään samassa kokeessa!