On tehty! Ja unelmasta tulee totta, vihdoinkin saan ihan oikean koiranpennun. Orastava koirakuume on potenut viimeiset 10 vuotta, silloin tutkin edellisen kerran rotuja ja kasvattajia. Tuolloin mieheni sai puhuttua järkeä päähäni, joten hankimme lapset ensin. Nyt nuorimmainenkin on jo koulun kynnyksellä, joten viimein on hyvä aika hankkia koira. Seuraava vaihe olikin google ja kirjasto, tuli sitten luettua useampi rotumääritelmä ja koirakirja. Rodun valitseminen oli loppujen lopuksi aika helppoa, koira ei voi olla iso, eikä sitten ihan pienikään. Koiran pitää olla aktiivinen, tulla lasten kanssa toimeen, ystävällinen, älykäs, helposti koulutettava (kyseessähän on ensimmäinen ikioma koira) ja tietysti kaunis. No, sehän on Walesinspringelspanieli!
Siinäpä sitten aloimme tutustumaan rotuun tarkemmin ja etsimään pentueita. Lopulta löysin mukavalta vaikuttavan kasvattajan ja kuinka ollakaan, nartulla oli juuri alkanut juoksu ja pentuja voisi olla tulossa toukokuun lopulla. Pääsiäisenä kävimme koko perhe tapaamassa kasvattajaa ja hänen veikeitä koiriaan. Olimme myytyjä.
Kolmen viikon päästä pennut ovat vihdoinkin syntyneet. Odottavan aika on pitkä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti