Uusia tuttavuksia ja harjoituksia

Jotta koiran sosiaalinen elämä kehittyisi entisestään, kävimme vuorostamme tänään kylässä. Automatka sujui kuin hyvin harjoiteltu tanssi, tähän tietysti voi vaikuttaa myös se, että matkasimme perheemme pienemmällä autolla ja koira sai nauttia matkasta kahden lapsen välissä takapenkillä. Kylässä meitä odotti Labradorinnoutaja narttu Sera ja pieni kissanpentu, joka oli hoidossa. Alussa vuoden vanha Sera ei oikein tiennyt miten suhtautua pentuun ja Daraa hieman jänskätti uusi tilanne, mutta totuttuun tapaan pentu otti rohkeasti kontaktia, kunhan ensin tutkaili tilanetta turvallisesti selkäni takaa tahi sylistäni. Ja voi sitä riemua! Sera ja Dara leikkivät sievästi ja Dara yritti myös painia tämän uuden kaverin kanssa.. itseluottamus on kohdallaan, sanoisin.

Daran ja kissan kohtaaminen olikin jännittävämpi, ainakin omistajan silmin. En ollut ihan varma, miten koira suhtautuu muuhun eläimeen kuin lajitoveriinsa. Varsinkaan tämän aamun jälkeen, jolloin lintukoiran alkumme murisi ja haukkui rastasta, joka hyppeli tyynenä pitkin ja poikin pihaamme. Kissanpentu oli arka ja sihisi ja suhisi jos koira edes katsoi sitä päin. Daraa se ei paljon hetkauttanut, pentu kutsui kissaa leikkiin sihinästä ja suhinasta välittämättä. Kissa sen sijaan olin aivan äimistynyt, kun pikkukoira ei lähtenytkään karkuun. Dara ei saanut kisusta leikkikaveria, mutta toisaalta nenäänkään ei tullut kynnen jälkiä, mikä oli ihan ilahduttavaa.

Kyläreissun jälkeen kävimme pienellä kävelyllä ja totesin, että koiramme kulkee mielummin metsässä kuin tietä pitkin. Taluttimessa kävely sujuu hienosti, mutta varsinkin kotiin päin tullessa pentu on alkanut vetämään. Siinäpä meille seuraava harjoitus, johon alamme kiinnittämään huomiota. Muutoin olemme harjoitelleet "istu-paikalla-tänne" harjoitusta. Se on sujunut yllättävän hyvin.

Russeli ja Dara

Saimme tänään vieraaksemme ystäväperheen koirineen. Daran ilme oli näkemisen arvoinen, kun hän ovea avatessa näki ensimmäisenä Jack Russel uroksen, Ronnien. Tätä ei meidän koira osannut arvata :-) Ensin nuuskuteltiin ja tutustuttiin ja sitten alkoi paini ja leikki. Leikkiä ja painia jatkui ja jatkui ja... jatkui vuorotellen sinne asti, kunnes pentu väsähti. Ei se kauaa malttanut nukkua, kun piti mennä tökkimään kaveria ja tökkiminen jatkui niin kauan, kunnes Russeli antoi periksi ja ryhtyi leikkimään. Sinnikäs tyttö!

Kun vieraat olivat lähteneet sammui pentu lähes välittömästi. Pitkien päiväunien päätteeksi ruoka maistui erittäin hyvin ja sen jälkeen olikin aika mennä yöunille.

Veneretki saareen

Päätimme lähteä perheen kanssa veneretkelle ja tällä kertaa hieman pidemmälle, kuin edellisellä kerralla. Kotisatamassa otimme suuntimaksi saaren Stora Herrö, joka on Pentalan edustalla, Suvisaaristosta hieman Kirkkonummelle päin. Venematka oli reilut puolituntia suuntaansa, ei siis mitenkään hurjan pitkä. Hämmästyimme taas kerran, kuinka lungisti Dara matkaan suhtautui vaikka oli jonkin verran aallokkoa. Koira viihtyi hyvin pötkötellen veneen lattialla luuta kaluten tai sitten avotilassa ulkona. Saari oli idyllinen kalliosaari, siellä riitti nuuskuteltavaa pikkukoiralle. Välillä tosin oli koira napattava syliin, varsinkin alamäessä.

Dara tuli myös veteen suhteellisen rohkeasti, rohkeammin, kuin olin ajatellut. Aaltojen kanssa oli kiva leikkiä ja seurata niitä mihin ne hävisivät. Kyllä siitä vielä uimari kasvaa! Kiipeäminen, nuuskuttelu, uiminen ja Saksanpaimenkoira Aatun kanssa tutustuminen vei pennun voimat ja niinpä se ottikin kunnon tirsat laiturilla, rappusten varjossa. Sillä aikaa ihmiset nauttivat retkilounasta.

Niin koira kuin me ihmisetkin nautimme saaripäivästä. Toivottavasti ehdimme tekemään toisenkin vastaavan retken vielä tänä kesänä.

Metsäretki ja ensikohtaaminen Muskan kanssa

Kävimme tässä yksi päivä Daran kanssa tutustumassa takapihamme takana olevaan metsään. Siellä oli paljon mielenkiintoisia asioita kuten käpynöitä, risuja, juuria, kantoja, kiviä, hurjan paljon erilaisia hajuja ja mustikoita. Lintuja se kuunteli luppakorvat höröllä, mutta sen suurempaa mielenkiintoa ne eivät herättäneet. Odotan innolla ensimmäisen rusakon/citykanin kohtaamista tahi fasaanin, jotka tallustelevat toistaiseksi aika rauhassa myöskin näillä kulmilla.

Ensimmäinen kohtaaminen tulevan lenkkikaverin Muskan kanssa on myöskin tapahtunut, kun Muska tuli tervehtimään meitä iltalenkillään. Daraa hieman jännitti tuo "iso musta koira", no sileäkarvainen noutaja on varmasti walesin alusta todella iso. Pienen hetken päästä Dara rohkaisi mielensä ja otti kontaktia Muskaan, Muska neiti ei tosin ollut huomaavinaankaan naama kohti hyppivästä pennusta vaan katseli arvokkaasti toisaalle. Kunnes Muskan uteliaisuus lopulta voitti ja huomioi ympärillä riekkuvan pennun, josta alkoi leikki.

Uutena harjoituksena on ollut yksinolo. Ensin pentu jätettiin alakertaan ihmisten ollessa yläkerrassa ja seuraavaksi ihmiset siirtyivät ulos pennun jäädessä sisälle. Hienosti meni. Sitä kyllä harjoitellaan lähipäivinä ahkerasti lisää, koska elokuu ja paluu arkeen tapahtuvat yllättävän pian. Silloin seuraneidit kaikkoavat päiväksi pois ja pennun on selvittävä ne muutamat tunnit yskin kotona.

Iltahepulin jälkeen uni maistuu hyvin, jaksaapahan neiti herätä virkeänä aamulla kohti uusia seikkailuja.

Dara tulee kotiin

Niin se vain toukokuu vaihtui kesäkuuksi ja kuun puolen välin tietämillä pääsimme katsomaan pentuja. Oi sitä onnen päivää, kun näimme vipeltäjät ensimmäisen kerran. Jos odottaminen on ollut "tuskaa" niin voin sanoa, ettei tilanne helpottanut yhtään pentu vierailun jälkeen... Mutta toisaalta, nyt oli se aika, kun pystyi alkaa hankkimaan pennulle tarpeellisia tarvikkeita kuten ruokakippoa, juomakuppia, pentupanta, talutin, peti, kuljetuskoppi, leluja ja lista tuntuu loputtomalta. Mutta eihän pentu voi selvitä ilman palloa, pehmolelua, vetoleluja, varapalloa, varapehmolelua...

Pian koitti kauan odotettu kesäloma, eikä suinkaan sen takia, että saisi viettää laatuaikaa kotona poissa töistä vaan sen takia, että vihdoin pennut olivat täyttäneet 7 viikkoa ja valmiita luovutukseen. 15.7. lähdimme hakemaan Daraa jännityksen saattelemana. Ensimmäisenä yönä nukuin tuskin silmäystäkään. Miten pentu selviää oudossa paikassa yksin ilman sisaruksiaan, varahoitotätiä, mummelia ja sitä kaikkein rakkaintaan, emoa?? Hyvin, jännitykseni oli ihan turhaa. Dara kotiutui hyvin uuteen kotiinsa ja siitäpä johtuen näinä muutamana päivänä olemme harjoitelleet katsekontaktin ottamista, käskyjä irti, tänne ja istu. Panta ja talutinkin ovat tulleet tutuksi. Ensimmäinen kerta, kun Dara sai pannan kaulaan se oli kyllä surkuhupaisaa. Pentu piehtaroi ja alkoi leikkimään. Seuraavalla kerralla hän tajusi jo homman nimen ja nyt Dara kulkee oikein sievästi taluttimen kanssa. Autoilua ja veneilyäkin olemme kokeilleet. Tyttö kipitti innoissaan laiturilla ja oli veneessä, kuin olisi ollut siellä aina eikä ollut moksiskaan moottorin äänestä tahi pienestä keinutuksesta.

Tästä on hyvä jatkaa, meillä on selvästi oppimishaluinen koira!