Match Show

Pentua hankkiessa tulin luvanneeksi kasvattajalle, että kiikutan koiran näyttelyyn tai muutamaan, jotta hän saisi edes jonkin sortin palautetta kasvatustyöstään eikä pelkästään minun superlatiiveja pursuvia viestejä. Koiranäyttelyissä olen edellisen kerran jännittänyt kannustajan roolissa teininä eli ”muutama” vuosi sitten, joten lähtö ”suurempaan” näyttelyyn ihan kylmilteen ei tuntunut kovinkaan hyvältä ajatukselta. Niinpä yksi ilta googlailin erinäisillä hakusanoilla näyttelyitä ja löysin kuin löysinkin pääkaupunkiseudulla järjestettävän mätsärin.

Eilen oli sitten tämä suuri päivä. Vettä satoi ja kylmäkin pääsi kolkuttelemaan, vaikka olevinaan olin varustautunut keliin. Niin, tosin, en ajatellut sitä, että olisimme sateessa yli kolme tuntia. Homma eteni hieman hitaammin, kuin olin mielessäni kuvitellut. Mutta toisaalta, ennen meitä oli 45 koiraa, joten minulla oli hyvää aikaa seurata ja tarkastella miten kehässä käyttäydytään.

Kun oma vuoro tuli, ei jännittänyt yhtään. Koira oli iloinen, reipas oma itsensä ja minä vapautunut. Hienosti kipittelimme ympäri kehää, mikä oli positiivinen yllätys, koska varauduin kengurumaisiin pomppuihin. Dara antoi katsoa hampaat sievästi ja tuomarin tunnustella mikä oli odetetavaa, koska olen houkutellut vieraitamme nostelemaan Daran huulia ja laskemaan hampaita ja lapsivieraat nyt pyytämättäkin paijaavat sitä, joten koira on kyllä käsittelyyn tottunut.

Seisominen olikin sitten toinen juttu, nimittäin neiti halusi vain istua. Onneksi se kuitenkin pienen houkuttelun jälkeen näytti tuomarille, että kyllä hän patsastella osaa. Tästä syystä saimme sinisen nauhan ja kehotuksen harjoitella seisomista lisää. Ja niinhän me teemme.

Kokemus oli hyvä ja nyt tiedämme kumpikin mitä näyttelyissä tapahtuu, kuinka siellä toimitaan ja kuinka pitkän aikaa koiran pitäisi jaksaa sievistellä paikoillaan. Tästä on hyvä jatkaa.

Treenit jatkuvat

Päivitykset ovat jääneet nyt hieman jälkeen emännän kiireistä johtuen, treenit ovat kuitenkin jatkuneet entiseen malliin sekä ryhmässä että kotona. Sisällä olemme harjoitelleet pääosin seisomista ja neiti napottaakin paikoillaan jo hetken, varsinkin hyvänä päivänä. Jos tuulensuunta on toinen, tyttö istuisi mielummin jos saisi valita. Tuolloin saa tehdä töitä toden teolla, jotta koira pysyy tolpillaan edes hetken. Toki harjoittelemme myös varsinkin ulkona seuraamista, ei vedä, toisten koirien ohittamista ja muita perus juttuja.

Pentukoulussa ollaan harjoiteltu jo opittuja asioita, uutena harjoituksena tuli toissa viikolla seuraaminen ja käännökset. Ne sujuivat meillä ihan mukavasti, tätä olimme harjoitelleet jo kotona, joten johtuneeko siitä vai mistä. Maahan menokin märällä alustalla on näyttänyt jo ainakin keltaista valoa jos ei ihan vihreää, sää ainakin suosii tätä harjoitusta..

Selvästi Dara on tottunut ryhmässä touhuiluun, nykyisin se jaksaa keskittyä huomattavasti paremmin kuin ihan ensimmäisillä kerroilla, eikä ole koko ajan menossa leikkimään kavereitten luokse. Viime viikolla se jopa pääsi yllättämään minut positiivisesti kun olimme päästäneet koirat irti peuhaamaan keskenään. Kutsuin täysin kesken leikin koiran luokseni ja sieltähän se häntä iloisesti vipattaen puolelta toiselle ryntäsi luokseni tarkistamaan asiani. Olin puulla päähän lyöty.

Kertaus on opintojen äiti

Tänään kertasimme edellisillä kerroilla opittuja asioita, maahan menoa, maassa ja odota, seisomista, katsekontaktia, sivulle ja seuraa. Neiti oli todella vastaanottavalla tuulella, tosin maahan meno jäi könötysvaiheeseen muutamaa onnistumista lukuun ottamatta. Johan sitä kastetta alkoikin nousemaan maan syövereistä siihen aikaan illasta sen verran, joten vaaleanpunaista masunahkaa ei tosiaan voinut kastella.. Taidamme harjoitella vastaisuudessa maahan menoa märällä alustalla enemmän ja enemmän jotta neiti hienohelma tottuu siihen. Lopuksi päästimme koirat totuttuun tapaan kirmaamaan keskenään, vauhtia riitti tälläkin kertaa ihan riittämiin.

Johtuiko hyvin onnistuneet treenit tähtikarttojen oikeasta asennosta suhteessa kuuhun vai siitä, että otin mukaani naksuttimen, joka tuntuu meillä kyllä toimivan. Tästä kerrasta tosiaan jäi sellainen vaikutelma, että kyllä tuo pentu sittenkin on oppinut jotain ja tulee oppimaan.

Metsälenkillä

Kumpi ensin ylhäällä?

Ei ainakaan mamma :-)