Taas oli käsillä se hetki, jolloin koiraa pestään ja puunataan. Koira tuntui tykkäävän kun lutrasin lämpimän veden kanssa, ihan kuin se ymmärtäisi mihin olemme menossa. Onneksi luontoäiti oli kerrankin puolellamme, joten otus pysyi puhtaana myös siirtymätaipaleilla. Turkki tuoksui puhtaalle ja kaikki oli kunnossa, kun lähdimme aamupäivällä ajelemaan kohti Messukeskusta. Saimme auton parkkiin ja lähdimme etsimään oikeaa ovea, mistä pääsimme näyttelyhalliin. Siinä matkalla tapasimme sattumoisin myös tutun snautserin, samainen koira, kenen kanssa olimme syksyllä Helsingin mätsärissä samassa kehässä. Toivotimme onnistunutta näyttelypäivää siinä jutustelun lomassa.
Löysimme pian oman kehän ja siellä olikin jo kaksi tuttua koiraa odottamassa. Voi sitä jälleen näkemisen riemua, kun sisarukset tapasivat toisensa. Siskotyttöä tulikin tavattua jo Lohjan näyttelyssä alku kuusta, mutta velipoikaa ei oltu nähty sitten pentuetreffien. Muutaman hetken päästä myös toinen veli tuli paikalle, kolmas veli ei päässyt tähän näyttelyyn joten jengi oli kasassa.
Aika kului kuin siivellä ja pian olikin meidän vuoro mennä kehään. Ensin pojat pistivät parastaan ja sitten oli tyttöjen vuoro. Daran nenä jumittui kehän lattiaan kiinni, maassa oli niiin paljon ihania tuoksuja mitä piti seurata eikä sipsuttelusta meinannut tulla mitään. Dara antoi tuomarin laskea hampaat ja tunnustella ihan nätisti. Seisominen onnistui kohtalaisesti, paremmin kuin Lohjalla. Johtui osakseen ehkä myös siitä, etten jännittänyt ihan niin paljoin kuin ensimmäisellä kerralla ja muistin välillä jopa hengittää. Tällä kertaa Dara oli narttujen ykkönen ja saimme jatkaa vielä kilpailua. Seuraavaksi olimmekin kehässä Dirlian Uncommon Spice eli tutummin Santeri veljen kanssa joka lopulta valittiin ROP pennuksi ja Dara oli VSP. Sisarukset Molly Dirlian Unlimited Joy ja Vallu Dirlian Undercover Agent olivat kakkosia. Osallistuimme koko konkkaronkka myös kasvattajaryhmään ja Kennel Dirlian sai hienoin arvosteluin kp:n ja ollen myös ROP.
Päivä oli hieno ja kaikilla tuntui olevan mukavaa. Oli kiva nähdä sisaruksia ja vaihtaa kuulumisia.
maanantai 29. marraskuuta 2010
lauantai 27. marraskuuta 2010
Huumorintajuinen pikku walesi
Taannoin, kun kävimme katsomassa kasvattajan luona waleseja kasvattaja luonnehti rotua mm. huumorintajuiseksi. Hieman jäin miettimään, että mitähän hän mahtoi tarkoittaa sillä, mutta nyttemmin asia on valjennut minulle aikasta hyvin.
Lähdin aamupäivällä koiran kanssa tallustelemaan tuttuja seutuja kunnes tajusin tehneeni väärän valinnan. Miksi ihmeessä kävelemme katuja pitkin, kun kerrankin pääsemme metsään valoisaan aikaan. No, siinähän metsän vieressä hiipparoimme, joten kurssin muutos ja suuntima sivuun. Ai että koira nautti, kun pääsi kipittelemään vapaana ja minäkin olin vapautunut, kun ei tarvinnut pitää pään sisäistä gps:ää koko ajan päällä vaan seurasin valmiiksi tallattua polkua joka näytti menevän jokseenkin oikeaan suuntimaan. Tosin, välillä ihmettelin kavutessani nelivetopäällä kivien yli, että jopas joku on valinnut reitin. Niin, koirat ja jänikset menevät sieltä mistä niitä huvittaa. Ihmisillä on tapana kiertää suurimmat esteet...ainakin toislla.
Pääsimme kuin pääsimmekin kotinurkille ja siellä näin tutun mustan koiran nuuskuttelevan hankea, siellä oli Flätti ystävämme. Daralla ja Muskalla on hirmu hauskaa keskenään, vaikka Muska vanhempana ja kookkaampana kertoo erittäin selvästi pennulle kuka on kuka. Muska rakastaa keppejä ja savotan tekoa. Niinpä se nytkin leikin lomassa kiskoi jotain puun alkua jäätyneestä maasta ja seuraavaksi se löysikin jo jonkun ihanan kepin. Dara tykästyi myös keppiin, mutta Muskahan ei sitä tietenkään Daralle antanut. Näytti, että pentu luovuttaa leikin, mutta sillä olikin ihan omat jutut mielessä. Dara menikin jatkamaan savotan tekoa ja sen huomattuaan Muska jätti kepin siihen paikkaa ja hätisti pennun tiehensä hänen raivaustyön keskeltä. Tämä sopi Daralle hyvin, nyt hän sai keppinsä ja voitonriemuisena alkoi leikkimään sillä :-)
Mitähän kaikkea nokkela pikkukoirani vielä keksiikään ajan saatossa..
Lähdin aamupäivällä koiran kanssa tallustelemaan tuttuja seutuja kunnes tajusin tehneeni väärän valinnan. Miksi ihmeessä kävelemme katuja pitkin, kun kerrankin pääsemme metsään valoisaan aikaan. No, siinähän metsän vieressä hiipparoimme, joten kurssin muutos ja suuntima sivuun. Ai että koira nautti, kun pääsi kipittelemään vapaana ja minäkin olin vapautunut, kun ei tarvinnut pitää pään sisäistä gps:ää koko ajan päällä vaan seurasin valmiiksi tallattua polkua joka näytti menevän jokseenkin oikeaan suuntimaan. Tosin, välillä ihmettelin kavutessani nelivetopäällä kivien yli, että jopas joku on valinnut reitin. Niin, koirat ja jänikset menevät sieltä mistä niitä huvittaa. Ihmisillä on tapana kiertää suurimmat esteet...ainakin toislla.
Pääsimme kuin pääsimmekin kotinurkille ja siellä näin tutun mustan koiran nuuskuttelevan hankea, siellä oli Flätti ystävämme. Daralla ja Muskalla on hirmu hauskaa keskenään, vaikka Muska vanhempana ja kookkaampana kertoo erittäin selvästi pennulle kuka on kuka. Muska rakastaa keppejä ja savotan tekoa. Niinpä se nytkin leikin lomassa kiskoi jotain puun alkua jäätyneestä maasta ja seuraavaksi se löysikin jo jonkun ihanan kepin. Dara tykästyi myös keppiin, mutta Muskahan ei sitä tietenkään Daralle antanut. Näytti, että pentu luovuttaa leikin, mutta sillä olikin ihan omat jutut mielessä. Dara menikin jatkamaan savotan tekoa ja sen huomattuaan Muska jätti kepin siihen paikkaa ja hätisti pennun tiehensä hänen raivaustyön keskeltä. Tämä sopi Daralle hyvin, nyt hän sai keppinsä ja voitonriemuisena alkoi leikkimään sillä :-)
Mitähän kaikkea nokkela pikkukoirani vielä keksiikään ajan saatossa..
keskiviikko 17. marraskuuta 2010
Pentu tehotottelevaisuus
Eipä voi todeta muuta, kuin että menipä 10 viikkoa nopeasti. Kurssi oli hyvä, siitä on kiittäminen Lindaa ja Koirakoulu Silkkitassua. Vaikka pyyhinkin tuskanhikeä otsalta parilla ensimmäisellä kerralla, oli se kyllä sen väärti. Ensimmäisillä kerroilla meillä oli vallaton ja iloisesti pomppiva pentu, joka hyöri ja pyöri innoissaan joka suuntaan ja lopulta istahti jalkojeni päälle katsomaan mitä kaverit touhusivat.
Mitä opimme? Paikalla pysyminen edistyi hurjasti, pentu päästää nykyään kävelemään minut selkä koiraan päin todella pitkän matkan ja malttaa odottaa tänne käskyä. Maahan meno onnistuu myös märällä alustalla. Kun kutsun pentua kesken leikin luokseni, koira on yllättänyt erittäin monta kertaa ja kirmannut häntä heiluen tarkistamaan mikä oli asiani. Yksi asia, missä on tapahtunut hurja kehitys, on sivulle tulo. Neitiä ei tarvitse enää juuri ohjata, kun se istahtaa viereen. Vaikka seuraaminen ja toisen koiran ohittaminen sujuivat mallikkaasti, näitä harjoittelemme lisää. Samoin vetäminen on asia, mitä harjoitellaan jatkuvasti.
Saimme hyvät eväät mukaan ja näitä jo opittuja taitoja hiotaan entisestään joulukuussa. Tammikuussa olisi tarkoitus jatkaa joko arkitottelevaisuuden tai pentu tokon parissa, riippuen vähän miten ryhmiä alkaa. Yhdessä oli todella mukava opetella asioita, siitä nautti sekä emäntä että pentu.
Mitä opimme? Paikalla pysyminen edistyi hurjasti, pentu päästää nykyään kävelemään minut selkä koiraan päin todella pitkän matkan ja malttaa odottaa tänne käskyä. Maahan meno onnistuu myös märällä alustalla. Kun kutsun pentua kesken leikin luokseni, koira on yllättänyt erittäin monta kertaa ja kirmannut häntä heiluen tarkistamaan mikä oli asiani. Yksi asia, missä on tapahtunut hurja kehitys, on sivulle tulo. Neitiä ei tarvitse enää juuri ohjata, kun se istahtaa viereen. Vaikka seuraaminen ja toisen koiran ohittaminen sujuivat mallikkaasti, näitä harjoittelemme lisää. Samoin vetäminen on asia, mitä harjoitellaan jatkuvasti.
Saimme hyvät eväät mukaan ja näitä jo opittuja taitoja hiotaan entisestään joulukuussa. Tammikuussa olisi tarkoitus jatkaa joko arkitottelevaisuuden tai pentu tokon parissa, riippuen vähän miten ryhmiä alkaa. Yhdessä oli todella mukava opetella asioita, siitä nautti sekä emäntä että pentu.
sunnuntai 7. marraskuuta 2010
Lohjan pentunäyttely
Tänään se on, ensimmäinen oikea pentunäyttely. Aamupäivällä on harjattu koiraa ja pakattu reppua, otettu ihan varuilta iso kasa nameja mukaan, kun kaikki on valmiina lapset ja koira kyytiin ja suuntima kohti Lohjaa. Lähdemme hyvissä ajoin, jos vaikka sunnuntaina aamupäivällä on ruuhkaa Turun moottoritiellä, rengas puhkeaa, ajamme harhaan tai ihan mitä vaan voi sattua. Loppujenlopuksi ajamme suorinta tietä suoraan hallille ja parkkipaikkakin löytyy alta aikayksikön, kiitos hyvin organisoidun liikenteen ohjauksen. Meillä on siis enemmän kuin paljon aikaa tutkia tupaten täyteen ahdettua paikkaa. Mutta, emme ole myöhässä ja se on pääasia.
Kiertelemme sen, minkä mahdumme ja katselemme kehissä sipsuttavia pentuja. Halli on täynnä jos jonkin kokoista ja näköistä nelijalkaista, toinen toistaan suloisempia otuksia. Löysimme sieltä hetken päästä muutaman tutunkin, Daran siskon ja veljen.
Kuinka ollakaan, tuomari on tunnin myöhässä ja vihdoinkin on meidän vuoromme. Ensimmäisenä kehään sipsuttaa Dirlian Uncommon Spice, Daran Santeri veli ja hän selviytyy hienosti koitoksestaan, sijoittuen 1., kp, PU2. Tytöt selvisivät myös ihan mukavasti ensimmäistä näyttelystä, Dirlian Unlimited Joy eli Molly sisko vei koko potin kotiin 1. kp, PN1, ROP ja Dara oli kakkonen + kp. Ensimmäinen hieno lila ruusuke ja pokaali komistavat nyt olohuonettamme.
Päivä oli mukava, vaikkakin aika pitkä, mutta pelkästään positiivinen kokemus ahtaista tiloista huolimatta. Sen verran rankka se oli, että koira nukkui tai torkkui koko loppu päivän. Edes ulkoilma ei saanut pennun konetta viritettyä hepulitilaan.
Kiertelemme sen, minkä mahdumme ja katselemme kehissä sipsuttavia pentuja. Halli on täynnä jos jonkin kokoista ja näköistä nelijalkaista, toinen toistaan suloisempia otuksia. Löysimme sieltä hetken päästä muutaman tutunkin, Daran siskon ja veljen.
Kuinka ollakaan, tuomari on tunnin myöhässä ja vihdoinkin on meidän vuoromme. Ensimmäisenä kehään sipsuttaa Dirlian Uncommon Spice, Daran Santeri veli ja hän selviytyy hienosti koitoksestaan, sijoittuen 1., kp, PU2. Tytöt selvisivät myös ihan mukavasti ensimmäistä näyttelystä, Dirlian Unlimited Joy eli Molly sisko vei koko potin kotiin 1. kp, PN1, ROP ja Dara oli kakkonen + kp. Ensimmäinen hieno lila ruusuke ja pokaali komistavat nyt olohuonettamme.
Päivä oli mukava, vaikkakin aika pitkä, mutta pelkästään positiivinen kokemus ahtaista tiloista huolimatta. Sen verran rankka se oli, että koira nukkui tai torkkui koko loppu päivän. Edes ulkoilma ei saanut pennun konetta viritettyä hepulitilaan.
perjantai 5. marraskuuta 2010
Auttava walesi
Minulla oli aika kiireinen viikko takana, enkä ehtinyt touhuta koiran kanssa kuin normi ulkoilut ja ihan pientä aivojumppaa lähinnä sisällä. No, senhän tietää, mitä siitä seuraa.. Esikoiseni soitti iltapäivällä ja sanoi, että kotona on aikamoinen kaaos ja että koira on vähän puuhastellut. Jaahas, se ei voi tietää kovinkaan hyvää ja varauduin tulevaan.
Avasin kotioven varovasti, katseeni oli kohdistettu lähinnä kynnykseen ja lattiaan. En nähnyt mitään normaalista poikkeavaa ennen kuin hetken päästä huomasin, mitä koiranalku oli hommaillut. Uskon, että pennulla on ollut vakaa aikomus ainoastaan auttaa kiireistä äitiä, koska hän on erittäin ystävällinen luonteeltaan eikä ollenkaan pahantekijä..
Dara oli alkajaisiksi lajitellut likapyykin lattialle, niin, perjantaina pyöräytän aika useasti koneellisen pyykkiä. Esikoiseni oli kyllä selvittänyt koiralle, että mamma tekee nämä hommat ja siivonnut pyykit takaisin koriin. Seuraavaksi hän oli lajitellut kengät, tosin, se täytyy opettaa vielä koiralle, että kengät ovat yleensä yhdessä paikkaa eikä hujan hajan ympäri alakertaa. Onneksi hän oli vain kuljetellut ja etsinyt pareja eikä muotoillut niitä uudelleen. Kenkien siivouksen jälkeen siisti koiramme oli varmasti ajatellut vievänsä lattialta löytyneen kävyn joko ulos tai biokeräysastiaan, mutta mitä käy kävylle koiran suussa? No, se oli hajonnut matkalla sen tuhanteen silppuun ja siihen oli loppunut neidin mielenkiinto.
Siistinä koirana Dara oli oma-aloitteisesti käynyt pesemässä hampaansa vessassa eíttämättä ruokailun jälkeen, mieheni hammasharjalla.. Siivoaminen on rankkaa puuhaa, sen tietää kaikki ja mikäpäs sen mukavampaa kuin ottaa torkut urakan päätteeksi. Näin oli tehnyt myös Dara. Tosin koira ei nukkunut omassa sängyssään vaan minun. Kuinka ollakaan, koiralle oli tullut hätä päiväunien aikana ja se oli pissannut sänkyyni.. Onneksi petarin suojapussi oli imenyt nesteet ja patja säilyi kuivana eli tästäkin sotkusta selvittiin ainoastaan pyykin pesulla.
Suurimmat sotkut selvitettyä otin koiran, naksuttimen ja kasan herkkuja ja lähdettiin ulos puuhastelemaan. Nyt täytyy saada koiralle tekemistä! Ulkona touhuilun ja aivojumpan jälkeen ajattelin, että nyt pentu on varmaankin jo rauhallinen ja saan itsekin rauhoittua kiireisen viikon päätteeksi. Olin väärässä. Koira pinkaisi yläkertaan minun jäädessä vielä riisumaan ulkovaatteitani ja seuraavaksi hän alkoi auttamaan minua tyttäreni kaulaliinan neulomisen kanssa… Villalankakerä suussa ympäri huushollia juokseva koiranpentu on kyllä kieltämättä huvittava näky. Jälki tosin ei ole.
Jos ei tarjoa walesille tarpeeksi virikkeitä, se keksii niitä itse. Tämä tuli koettua nyt ensimmäisen kerran ja arvata voin, että ei se ollut viimeinen kerta.. Toivottavasti myös ensi kerran selviän pelkällä pyykin pesulla ja siivoamisella :-)
Avasin kotioven varovasti, katseeni oli kohdistettu lähinnä kynnykseen ja lattiaan. En nähnyt mitään normaalista poikkeavaa ennen kuin hetken päästä huomasin, mitä koiranalku oli hommaillut. Uskon, että pennulla on ollut vakaa aikomus ainoastaan auttaa kiireistä äitiä, koska hän on erittäin ystävällinen luonteeltaan eikä ollenkaan pahantekijä..
Dara oli alkajaisiksi lajitellut likapyykin lattialle, niin, perjantaina pyöräytän aika useasti koneellisen pyykkiä. Esikoiseni oli kyllä selvittänyt koiralle, että mamma tekee nämä hommat ja siivonnut pyykit takaisin koriin. Seuraavaksi hän oli lajitellut kengät, tosin, se täytyy opettaa vielä koiralle, että kengät ovat yleensä yhdessä paikkaa eikä hujan hajan ympäri alakertaa. Onneksi hän oli vain kuljetellut ja etsinyt pareja eikä muotoillut niitä uudelleen. Kenkien siivouksen jälkeen siisti koiramme oli varmasti ajatellut vievänsä lattialta löytyneen kävyn joko ulos tai biokeräysastiaan, mutta mitä käy kävylle koiran suussa? No, se oli hajonnut matkalla sen tuhanteen silppuun ja siihen oli loppunut neidin mielenkiinto.
Siistinä koirana Dara oli oma-aloitteisesti käynyt pesemässä hampaansa vessassa eíttämättä ruokailun jälkeen, mieheni hammasharjalla.. Siivoaminen on rankkaa puuhaa, sen tietää kaikki ja mikäpäs sen mukavampaa kuin ottaa torkut urakan päätteeksi. Näin oli tehnyt myös Dara. Tosin koira ei nukkunut omassa sängyssään vaan minun. Kuinka ollakaan, koiralle oli tullut hätä päiväunien aikana ja se oli pissannut sänkyyni.. Onneksi petarin suojapussi oli imenyt nesteet ja patja säilyi kuivana eli tästäkin sotkusta selvittiin ainoastaan pyykin pesulla.
Suurimmat sotkut selvitettyä otin koiran, naksuttimen ja kasan herkkuja ja lähdettiin ulos puuhastelemaan. Nyt täytyy saada koiralle tekemistä! Ulkona touhuilun ja aivojumpan jälkeen ajattelin, että nyt pentu on varmaankin jo rauhallinen ja saan itsekin rauhoittua kiireisen viikon päätteeksi. Olin väärässä. Koira pinkaisi yläkertaan minun jäädessä vielä riisumaan ulkovaatteitani ja seuraavaksi hän alkoi auttamaan minua tyttäreni kaulaliinan neulomisen kanssa… Villalankakerä suussa ympäri huushollia juokseva koiranpentu on kyllä kieltämättä huvittava näky. Jälki tosin ei ole.
Jos ei tarjoa walesille tarpeeksi virikkeitä, se keksii niitä itse. Tämä tuli koettua nyt ensimmäisen kerran ja arvata voin, että ei se ollut viimeinen kerta.. Toivottavasti myös ensi kerran selviän pelkällä pyykin pesulla ja siivoamisella :-)
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)