Tänään se on, ensimmäinen oikea pentunäyttely. Aamupäivällä on harjattu koiraa ja pakattu reppua, otettu ihan varuilta iso kasa nameja mukaan, kun kaikki on valmiina lapset ja koira kyytiin ja suuntima kohti Lohjaa. Lähdemme hyvissä ajoin, jos vaikka sunnuntaina aamupäivällä on ruuhkaa Turun moottoritiellä, rengas puhkeaa, ajamme harhaan tai ihan mitä vaan voi sattua. Loppujenlopuksi ajamme suorinta tietä suoraan hallille ja parkkipaikkakin löytyy alta aikayksikön, kiitos hyvin organisoidun liikenteen ohjauksen. Meillä on siis enemmän kuin paljon aikaa tutkia tupaten täyteen ahdettua paikkaa. Mutta, emme ole myöhässä ja se on pääasia.
Kiertelemme sen, minkä mahdumme ja katselemme kehissä sipsuttavia pentuja. Halli on täynnä jos jonkin kokoista ja näköistä nelijalkaista, toinen toistaan suloisempia otuksia. Löysimme sieltä hetken päästä muutaman tutunkin, Daran siskon ja veljen.
Kuinka ollakaan, tuomari on tunnin myöhässä ja vihdoinkin on meidän vuoromme. Ensimmäisenä kehään sipsuttaa Dirlian Uncommon Spice, Daran Santeri veli ja hän selviytyy hienosti koitoksestaan, sijoittuen 1., kp, PU2. Tytöt selvisivät myös ihan mukavasti ensimmäistä näyttelystä, Dirlian Unlimited Joy eli Molly sisko vei koko potin kotiin 1. kp, PN1, ROP ja Dara oli kakkonen + kp. Ensimmäinen hieno lila ruusuke ja pokaali komistavat nyt olohuonettamme.
Päivä oli mukava, vaikkakin aika pitkä, mutta pelkästään positiivinen kokemus ahtaista tiloista huolimatta. Sen verran rankka se oli, että koira nukkui tai torkkui koko loppu päivän. Edes ulkoilma ei saanut pennun konetta viritettyä hepulitilaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti