Minulla oli aika kiireinen viikko takana, enkä ehtinyt touhuta koiran kanssa kuin normi ulkoilut ja ihan pientä aivojumppaa lähinnä sisällä. No, senhän tietää, mitä siitä seuraa.. Esikoiseni soitti iltapäivällä ja sanoi, että kotona on aikamoinen kaaos ja että koira on vähän puuhastellut. Jaahas, se ei voi tietää kovinkaan hyvää ja varauduin tulevaan.
Avasin kotioven varovasti, katseeni oli kohdistettu lähinnä kynnykseen ja lattiaan. En nähnyt mitään normaalista poikkeavaa ennen kuin hetken päästä huomasin, mitä koiranalku oli hommaillut. Uskon, että pennulla on ollut vakaa aikomus ainoastaan auttaa kiireistä äitiä, koska hän on erittäin ystävällinen luonteeltaan eikä ollenkaan pahantekijä..
Dara oli alkajaisiksi lajitellut likapyykin lattialle, niin, perjantaina pyöräytän aika useasti koneellisen pyykkiä. Esikoiseni oli kyllä selvittänyt koiralle, että mamma tekee nämä hommat ja siivonnut pyykit takaisin koriin. Seuraavaksi hän oli lajitellut kengät, tosin, se täytyy opettaa vielä koiralle, että kengät ovat yleensä yhdessä paikkaa eikä hujan hajan ympäri alakertaa. Onneksi hän oli vain kuljetellut ja etsinyt pareja eikä muotoillut niitä uudelleen. Kenkien siivouksen jälkeen siisti koiramme oli varmasti ajatellut vievänsä lattialta löytyneen kävyn joko ulos tai biokeräysastiaan, mutta mitä käy kävylle koiran suussa? No, se oli hajonnut matkalla sen tuhanteen silppuun ja siihen oli loppunut neidin mielenkiinto.
Siistinä koirana Dara oli oma-aloitteisesti käynyt pesemässä hampaansa vessassa eíttämättä ruokailun jälkeen, mieheni hammasharjalla.. Siivoaminen on rankkaa puuhaa, sen tietää kaikki ja mikäpäs sen mukavampaa kuin ottaa torkut urakan päätteeksi. Näin oli tehnyt myös Dara. Tosin koira ei nukkunut omassa sängyssään vaan minun. Kuinka ollakaan, koiralle oli tullut hätä päiväunien aikana ja se oli pissannut sänkyyni.. Onneksi petarin suojapussi oli imenyt nesteet ja patja säilyi kuivana eli tästäkin sotkusta selvittiin ainoastaan pyykin pesulla.
Suurimmat sotkut selvitettyä otin koiran, naksuttimen ja kasan herkkuja ja lähdettiin ulos puuhastelemaan. Nyt täytyy saada koiralle tekemistä! Ulkona touhuilun ja aivojumpan jälkeen ajattelin, että nyt pentu on varmaankin jo rauhallinen ja saan itsekin rauhoittua kiireisen viikon päätteeksi. Olin väärässä. Koira pinkaisi yläkertaan minun jäädessä vielä riisumaan ulkovaatteitani ja seuraavaksi hän alkoi auttamaan minua tyttäreni kaulaliinan neulomisen kanssa… Villalankakerä suussa ympäri huushollia juokseva koiranpentu on kyllä kieltämättä huvittava näky. Jälki tosin ei ole.
Jos ei tarjoa walesille tarpeeksi virikkeitä, se keksii niitä itse. Tämä tuli koettua nyt ensimmäisen kerran ja arvata voin, että ei se ollut viimeinen kerta.. Toivottavasti myös ensi kerran selviän pelkällä pyykin pesulla ja siivoamisella :-)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti