Taannoin, kun kävimme katsomassa kasvattajan luona waleseja kasvattaja luonnehti rotua mm. huumorintajuiseksi. Hieman jäin miettimään, että mitähän hän mahtoi tarkoittaa sillä, mutta nyttemmin asia on valjennut minulle aikasta hyvin.
Lähdin aamupäivällä koiran kanssa tallustelemaan tuttuja seutuja kunnes tajusin tehneeni väärän valinnan. Miksi ihmeessä kävelemme katuja pitkin, kun kerrankin pääsemme metsään valoisaan aikaan. No, siinähän metsän vieressä hiipparoimme, joten kurssin muutos ja suuntima sivuun. Ai että koira nautti, kun pääsi kipittelemään vapaana ja minäkin olin vapautunut, kun ei tarvinnut pitää pään sisäistä gps:ää koko ajan päällä vaan seurasin valmiiksi tallattua polkua joka näytti menevän jokseenkin oikeaan suuntimaan. Tosin, välillä ihmettelin kavutessani nelivetopäällä kivien yli, että jopas joku on valinnut reitin. Niin, koirat ja jänikset menevät sieltä mistä niitä huvittaa. Ihmisillä on tapana kiertää suurimmat esteet...ainakin toislla.
Pääsimme kuin pääsimmekin kotinurkille ja siellä näin tutun mustan koiran nuuskuttelevan hankea, siellä oli Flätti ystävämme. Daralla ja Muskalla on hirmu hauskaa keskenään, vaikka Muska vanhempana ja kookkaampana kertoo erittäin selvästi pennulle kuka on kuka. Muska rakastaa keppejä ja savotan tekoa. Niinpä se nytkin leikin lomassa kiskoi jotain puun alkua jäätyneestä maasta ja seuraavaksi se löysikin jo jonkun ihanan kepin. Dara tykästyi myös keppiin, mutta Muskahan ei sitä tietenkään Daralle antanut. Näytti, että pentu luovuttaa leikin, mutta sillä olikin ihan omat jutut mielessä. Dara menikin jatkamaan savotan tekoa ja sen huomattuaan Muska jätti kepin siihen paikkaa ja hätisti pennun tiehensä hänen raivaustyön keskeltä. Tämä sopi Daralle hyvin, nyt hän sai keppinsä ja voitonriemuisena alkoi leikkimään sillä :-)
Mitähän kaikkea nokkela pikkukoirani vielä keksiikään ajan saatossa..
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti