Jännitystä ilmassa

Koko kevät on ollut aika koiraharrastus painotteinen, toukokuussa kävimme MH-luonnekuvauksessa sekä näyttelyissä. Kesäkuussa oli peräti kolme näyttelyä ja taipumuskoe.

MH-luonnekuvaus oli hyvin mielenkiintoinen. Luonnekuvauksen perusteella Dara on erittäin leikkisä walesi ja sillä on suhteellisen voimakas riistavietti. Jäljelle jäävä pelko jää pitkäksi aikaa pyörimään päähän, mutta toisaalta ne positiivisetkin asiat pyörivät pitkään mielessä. Tämä tuli esille myös etäleikissä. Vieheosuus oli juuri ennen etäleikkiä ja Dara innostui ”saaliista” aivan hurjan paljon. Etäleikkijä kiinnosti, mutta mokoman hilluvan ukkelin mentyä vajan taakse piiloon tuli ”saalis” mieleen ja Dara ampaisi nuuskuttelemaan löytyisikö ”saalis” vielä puunjuurelta ja antoi etäleikkijän olla ihan rauhassa piilossaan. Koira luottaa ohjaajaan ja yhteistyö sujuu hyvin. Olin kuvaajan kanssa aivan samaa mieltä asioista. 

Toukokuussa saimme toisen SERTimme Helsingin näyttelystä, Daran ollessa vain viikkoa vaille 2 vuotta. Kesäkuun alussa Karkkun erikoisnäyttelyyn lähdimme asenteella ”mukava päivä punavalkoisessa vilinässä” ja sitä se oli. Sen kummempaa menestystä ei tullut, mutta sitäkin hauskempaa oli. Kotkan kv näyttelystä kotiin tuomisena oli ERI SA:n kanssa. Sen sijaan kesäkuussa Aptus Showsta Helsingistä saimme kolmannen SERTimme ja ensimmäisen vara-CACIBin joka muuttuu CACIBiksi aikanaan (CACIBin voittanut koira –Daran emä on jo kansainvälinen muotovalio). En voinut uskoa korviani, kun kasvattaja soitti ja kertoi ilouutisen. Sitten kun alkoi tapahtumaan, tapahtuikin rytinällä ja SERTit oli kasassa alta kahdessa kuukaudessa sekä kaksi VSP ruusuketta taskussa.

Kesäkuun viimeisenä päivänä menimme jännityksen saattelemana taipumuskokeeseen. Paikalla oli 20 koirakkoa valmiina suorittamaan tehtäviä. Ensimmäisenä meidät jaettiin ryhmiin ja sen jälkeen oli sosiaalinen käyttäytyminen. Kättelimme ylituomarin kanssa ja hän jutteli koiralle. Dara ei piitannut tuomarista juurikaan, mikä oli hieman outoa, koska yleensä koirani tutustuu vieraisiin ihmisiin avoimesti ja rohkeasti. Tokihan se vaistosi tuon hieman oudon tilanteen. Meidän ryhmä lähti seuraavaksi jäljelle. Dara nuuski makauksen todella huolellisesti ja lähti intoa puhkuen seuraamaan jälkeä. Kulman se oikaisi ja tuli epävarmaksi, koska vastaan tuli valtava saniaispöheikkö. Myös takanani kulkeva ylituomari ja jäljen vetäjä ihmetytti koiraa kovasti. Hetki annettiin koiran työskennellä ja selvitä tilanteesta, mutta sitten tulimme tuomarin kanssa siihen tulokseen, että otetaan yksi hukka ja palautetaan koira jäljelle. Se tuotti tulosta. Dara lähti todella innokkaasti seuraamaan jälkeä saniaispöheikön läpi ja suoraan kaadolle. Fasaani ei pelottanut yhtään, päinvastoin. Olin iloinen, että jälki oli suoritettu.

Seuraavaksi oli haku. Olin koko edellisen viikon treenannut täysin vieraassa ympäristössä hakua ja se onnistui hienosti. Dara irtaantuu nätisti ja joskus jopa liiankin kauas. Mutta kokeessa se irtaantui mielestäni aika vähän, se teki todella huolellista sekä maa- että ilmahakua, piti kontaktia ja tuli välillä käymään lähelläni. Laukaus aiheutti katkoksen työskentelyyn, mutta ei mitään ylisuurta reaktiota. Kesti jonkin aikaa, ennen kuin koira alkoi työskennellä uudestaan tehokkaasti. Haun jälkeen minulla ei ollut enää ollenkaan varma olo, meneekö koe läpi. Lähinnä mietitytti että oliko haku tarpeeksi laajaa.

Uimaosuudella Dara ei malttanut millään odottaa vuoroaan ja vihdoin kun oli meidän vuoro neiti sipsutteli veteen. Lausunnossa lukee ”ladymäinen veteen meno” :-) Dara nouti riistapukin varmasti, mutta rontti tiputti sen liian pitkän matkan päähän rannasta. Siinä vaiheessa mielessäni käväsi vaikka mitä ajatuksia.. Dara ei koskaan, ei koskaan ole aikaisemmin jättänyt riistapukkia veteen vaan se on aina tuonut sen kuivalle maalle. Miksi nyt? Nyt sitä ei missään nimessä jätetä veteen vaikka mikä olisi!!! Neiti halusi selvästi pitää minua jännityksessä, koska ravisteltuaan liiat vedet turkistaan koira otti kapulan suuhunsa ja toi rantaan!! Eikö tässä päivässä ole ollut jännitystä jo tapeeksi?

Majalla odottelimme vielä hyvän tovin, ennen kuin kuulimme tulokset. 20 koirakosta 11 selvitti kokeen ja 9 ei. Jännitys oli käsin kosketeltavissa, kun ylituomari kävi tulostamme läpi. Sydämeni hakkasi ja tuntui, että päässä sumenee, kun tuomari ilmoitti kokeemme olevan hyväksytty. Suoritimme siis taipparit ensi yrittämällä ja tarkoitti myös sitä, että Dara valioitui samalla. Kerrassaan hieno päivä myös kasvattajalle, koska Daran veli valioitui niin ikään samassa kokeessa!

Kuulumisia

Syksy ja talvi tulivat ja menivät, niin kiirettä olevinaan oli ettei ehtinyt blogia päivittämään. Syksyn ja talven mittaan kävimme muutamissa näyttelyissä ja treenattiin tokoa. Näyttelyissä ei kummempaa menestystä tullut talven aikana, laatuarvosanaa ERI ja EH tasaiseen tahtiin on jaeltu. Erään tuomarin mielestä Dara oli kookas ja päälinjaltaan urosmainen, kun toinen taas totesi että narttumainen narttu. Lähes kaikki tuomarit ovat sanoneet, että rinnan pitäisi täyttyä, tottahan toki, kun koira on vasta päälle vuoden ikäinen ja toinen, mistä on tullut mainintaa niin liikkeet. Joulukuinen Messarin näyttely oli hieno kokemus ja päätös vuodelle 2011, Dara oli epävirallisesti 5. narttu eli ainut SA:n saanut, joka ei sijouttunut.

Kun lumet lähtivät, aloitimme pyöräilyn Daran kanssa. Hieman kyllä alkuun jännitti, miten meidän käy, kun kyseessä on kuitenkin kohtuullisen aktiivinen lintukoira jolla on kevättä rinnassa. Dara on ihan innoissaan, kun näkee, että pyörä lähtee lenkille mukaan. Meno äityi alussa jopa sellaiseksi, etten meinannut pysyä perässä. Hillitäkseni koirani vauhtia ja ollakseni edes jollain asteella turvallinen pyöräilijä, ostin kunnon telineen ja kuonopannan. Nyt meno myös näyttää kivalle. Vielä ei mitenkään hurjan pitkiä lenkkejä olla tehty eikä vauhti päätä huimaa, harjoitellaan rauhassa ja kasvatellaan rintalihaksia, ja jos vaikka tulisi sitä potkua takapuolenkin liikkeisiin.

Tokossa on havaittu edistystä, paikallamakuu onnistuessaan menee todella hienosti tai sitten on niitä päiviä jolloin se ei onnistu. Pohjanoteeraus on 3 sekunttia ohjaajan ollessa 20 metrin päässä. Tiesin tuolloin kyllä jo tehtävää aloittaessa, että tämä ei tule onnistumaan. Lämmitellessä heilui koiran häntä siihen malliin, että se ampaisee täyteen laukkaan hetkellä millä hyvänsä. Toisinaan Dara on ollut aivan mallioppilas ja suoriutunut tehtävistä täyden kympin arvoisesti. Toisinaan taas on ollut kujeet mielessä, kuten kerran, kun harjoitus oli eteen istuminen. Koira jäi perusasentoon ja ohjaaja käveli 20 metrin päähän. Käskyn saatuaan koiran oli tarkoitus tulla istumaan eteen. Dara jaksoi todella hienosti odottaa käskyä ja sen saatua se suorastaan ampaisi liikkeelle. Juuri niin kuin piti, sitten tulee se mutta. Neiti singahti hallin reunalla olevan namipussin kimppuun, mutta onneksi opettajamme ehti nippa-nappa väliin. Siitäpä intaantuneena Dara päätti juosta reunassa olevan agilityesteen läpi ja tuli tosi hienosti istumaan presiis suorassa todella tiiviisti jalkojeni väliin. Napitti vielä tummanruskeilla mantelinmuotoisilla silmillään minua suoraan silmiin häntä heiluen. Muilla oli hurjan hauskaa, minä olin ällikällä lyöty. Tokoilu walesin kanssa on yllätyksellistä!

Loviisan ryhmänäyttelyssä huhtikuussa meitä sitten lykästi, vihdoinkin. Otin Daran häkistä hyvissä ajoin, jotta se sai tutustua ympäristöön, juostiin ja seisottiin vuorotellen. Kehässä neiti esiintyi kivasti ja juosta tepasteli iloisesti. Dara voitti nartut, sai ensimmäisen SERTinsä ja oli VSP. Päivä oli muutenkin mukava, olihan minulla kaksi SERTi voittajaa takapenkillä kotimatkalla. Daran Santeri veli nappasi nimittäin urosten sertin.

Pari viikkoa sitten kävimme treenaamassa tuleviin taippareihin. Siinä meni ilta jos toinenkin, kun kävelimme sulatettu tirppa narun jatkeena pitkin ja poikin lähimetsiä. Treenit onnistuvat hienosti ja tipu löytyi joka kerta. Dara seurasi jälkeä todella innokkaasti, itsellä oli välillä vaikeuksia pysyä perässä, kun koira viipotti huomattavasti ketterämmin puiden välissä. On se aivan hämmästyttävää tuo koiran hajuaisti, lintu kun ei omaan nenään haissut juuri miltään, miten ihmeessä koira pystyy seuraamaan miljoonien muiden hajujen seasta juuri sitä tiettyä hajua?