Let’s go Vantaan näyttely

Lauantaina oli vuorossa Vantaan näyttely, jonne matkasimme Santeri veljen kanssa. Vantaalle ajellessani ajattelin, että jaahas, nyt taidamme kastua ja kunnolla, pilvet näyttivät nimittäin vähän uhkaavilta. Saatuani leirin pystyyn alkoikin satamaan, mutta onneksi sade loppui ennen kuin edes kunnolla alkoi, joten pysyimme kuivina. Sateenvarjo nimittäin unohtui kotiin.. Tuomari oli hieman myöhässä, mutta aika meni nopeasti jutellessa ja kuulumisia vaihdellessa. Kehässä Dara seisoi ja liikkui mukavasti ja innokkaasti, tuomari Sara Nordin tykkäsi neidistä kovasti ja saimmekin ERI1 ja SA. Ensimmäinen SA !!! Kun parasnarttu kilpailu alkoi, silloin kävi jo vähän jännittämään, emmehän olleet ikinä päässeet virallisissa kisoissa näin pitkälle. Päätin pyyhkiä jännityksen pois mielestä ja keskittyä vain siihen, että koira seisoo yhtä nätisti ja juoksee innokkaasti aivan kuten hetkeä aikaisemmin. Luokassa oli neljä narttua, lopulta sijoituimme neljänneksi ja kotiinviemiseksi saimme vara-SERTin sekä hyvän arvostelun. Ihaka ensimmäinen vaaleansininen ruusuke antoi lisäpotkua tuleviin näyttelyihin ja uskoa siihen, että kyllä se oikea SERTi vielä tulla tupsahtaa, kunhan neiti on valmis.


Sievistely ja siveellinen käyttäytyminen näyttelyissä on rankkaa reippaalle walesilaiselle nuorukaiselle, jo matkalla neiti veteli sikeitä ja sama homma jatkui myös kotona. Illalla kävimme kuitenkin vielä verkkaisella lenkillä ja jatkoimme ansaittuja unia.

Kesä tuli ja meni

Päivitykset ovat jääneet nyt tyystin tekemättä, mutta josko tässä tulisi nyt lyhennetty versio, miten Daran kesä meni. Kesäkuun alussa matkasimme Karkkuun, sprinkkujen erikoisnäyttelyyn mukanani Daran velipoika Santeri. Karkkussa tapasimme Molly siskon, sekä Kerttu mamman ja Mikki papparaisen. Varahoitotäti Kukkakin oli lähtenyt turistimatkalle mukaan. Sutinaa ja vilskettä riitti kolmen ihmisen ja kuuden punavalkoisen ilopillerin kanssa. Olipa kiva tavata samanhenkisiä ihmisiä ja ”sukulaiskoiria”. Päivä oli mukava ja mieleenpainuva. Kotiin matkasimme sininen nauha taskussa eli EH ja tähän olimme tyytyväisiä, koska englantilaiset tuomarit eivät jaelleet ihan joka koiralle ERIä.

Myöhemmin kesäkuussa käväsimme Riihimäellä näyttelyssä, Dara sai ERI1, mutta jäi vaille SA:ta eli emme päässeet jaktokilpailuihin. Vaikka olimmekin koiran kanssa kaksin liikenteessä, päivä oli mukava ja kokemuksena hyvä. Tuomari antoi hyviä neuvoja, mikä on minunlaiselle amatöörille arvokas asia.

Heinäkuun alussa matkasimme kasvattajan kanssa peräti Tuusulaan asti viettämään helteisen kuumaa kesäpäivää. Tuomari Leila Kärkäs käyttää arvostellessaan kaikkia värejä eli odotuksemme eivät olleet kovinkaan korkealla. Arvostelussa ei sinänsä ollut mitään vikaa, mutta kesken kehityksen oleva koiraneiti sai EH:n. Myös tähän olimme tyytyväisiä.

Heinäkuu lomailtiin ja uitiin. Ja uitiin ja uitiin ja uitiin ja noudettiin riistapukkia ja uitiin. Muutaman kerran harjoittelimme myös nenän käyttö ja Dara pääsi seuraamaan sorsan siivellä tehtyä laahausjälkeä. Ja hienostihan neiti siiven löysi! Tokoilusta pidettiin kesälomaa, ihan satunnaisesti teimme joitain harjoituksia mielen virkistykseksi ja uimisen/noutamisen vastapainoksi. Uiminen olikin sitten hauskaa neidin mielestä, kun vesi lämpeni tarpeeksi ja Dara huomasi, että hän pysyykin pinnalla. Ei sitä meinannut mikään pitää poissa järvestä. On ihan pakko kertoa yksi hauska tarina, mitä tapahtui eräänä päivänä mökillä. Puhalsimme nimittäin uimapatjan ja kokeilimme sitä kukin vuorollaan. Koira ei osoittanut kummempaa kiinnostusta moista kelluttajaa kohtaan, ennen kuin oli minun vuoroni loikoilla patjalla. Yhtä-äkkiä se lähti uimaan kohti kuin viimeistä päivää, saavutettuaan patjan ja minut se sai jollain kumman tavalla tiputettua minut järveen ja kiipesi itse patjalle. Siinä se mokoma rontti köllötteli ihan tyytyväisenä ja odotti, että arvon neiti hinataan rantaan. Eihän siinä muu auttanut, kuin polskutella itse koiran lekotellessa patjalla. Onneksi koira piti kyntensä sisällä eikä saanut patjaa puhki. Sen koommin ei patjaa veteen laskettu, ainakaan, jos koira oli mukana uimassa.

Elokuussa jatkui taasen missikiertue, silloin matkasimme Daran, Santeri veljen ja kasvattajan kanssa Heinolaan. Vaikkakin sää suosi taas vaihteeksi meitä, ei ollut onneksi enää niin paahtavan kuuma kuin heinäkuussa. Mukavaa oli ja tuloksena ERI2.

Elokuussa jatkui taas toko ryhmämme, nyt treeneissä seuranamme on kolme muuta koirakkoa. Paikallamakuuta, liikkeestä maahanmenoa, liikkeestä seisomaan jäämistä, tokohyppyä ja seuramista käännöksillä olemme hioneet. Neidillä on ollut virtaa ja innostusta kesätauon jälkeen niin, että varsinkin nuo rauhallisemmat harjoitukset ovat tuottaneet vaikeuksia. Olen kyllä iloinen siitä, että koiralla intoa riittää. Ja aikaahan meillä on, en halua kyllästyttää koiraa vaan tarkoitus on pitää intoa yllä ja tehdä harjoituksia kotona vaihtelevasti ja välillä hassutellaan, jottei oppiminen käy liian kuivaksi.