Dara tulee kotiin

Niin se vain toukokuu vaihtui kesäkuuksi ja kuun puolen välin tietämillä pääsimme katsomaan pentuja. Oi sitä onnen päivää, kun näimme vipeltäjät ensimmäisen kerran. Jos odottaminen on ollut "tuskaa" niin voin sanoa, ettei tilanne helpottanut yhtään pentu vierailun jälkeen... Mutta toisaalta, nyt oli se aika, kun pystyi alkaa hankkimaan pennulle tarpeellisia tarvikkeita kuten ruokakippoa, juomakuppia, pentupanta, talutin, peti, kuljetuskoppi, leluja ja lista tuntuu loputtomalta. Mutta eihän pentu voi selvitä ilman palloa, pehmolelua, vetoleluja, varapalloa, varapehmolelua...

Pian koitti kauan odotettu kesäloma, eikä suinkaan sen takia, että saisi viettää laatuaikaa kotona poissa töistä vaan sen takia, että vihdoin pennut olivat täyttäneet 7 viikkoa ja valmiita luovutukseen. 15.7. lähdimme hakemaan Daraa jännityksen saattelemana. Ensimmäisenä yönä nukuin tuskin silmäystäkään. Miten pentu selviää oudossa paikassa yksin ilman sisaruksiaan, varahoitotätiä, mummelia ja sitä kaikkein rakkaintaan, emoa?? Hyvin, jännitykseni oli ihan turhaa. Dara kotiutui hyvin uuteen kotiinsa ja siitäpä johtuen näinä muutamana päivänä olemme harjoitelleet katsekontaktin ottamista, käskyjä irti, tänne ja istu. Panta ja talutinkin ovat tulleet tutuksi. Ensimmäinen kerta, kun Dara sai pannan kaulaan se oli kyllä surkuhupaisaa. Pentu piehtaroi ja alkoi leikkimään. Seuraavalla kerralla hän tajusi jo homman nimen ja nyt Dara kulkee oikein sievästi taluttimen kanssa. Autoilua ja veneilyäkin olemme kokeilleet. Tyttö kipitti innoissaan laiturilla ja oli veneessä, kuin olisi ollut siellä aina eikä ollut moksiskaan moottorin äänestä tahi pienestä keinutuksesta.

Tästä on hyvä jatkaa, meillä on selvästi oppimishaluinen koira!