Jotta koiran sosiaalinen elämä kehittyisi entisestään, kävimme vuorostamme tänään kylässä. Automatka sujui kuin hyvin harjoiteltu tanssi, tähän tietysti voi vaikuttaa myös se, että matkasimme perheemme pienemmällä autolla ja koira sai nauttia matkasta kahden lapsen välissä takapenkillä. Kylässä meitä odotti Labradorinnoutaja narttu Sera ja pieni kissanpentu, joka oli hoidossa. Alussa vuoden vanha Sera ei oikein tiennyt miten suhtautua pentuun ja Daraa hieman jänskätti uusi tilanne, mutta totuttuun tapaan pentu otti rohkeasti kontaktia, kunhan ensin tutkaili tilanetta turvallisesti selkäni takaa tahi sylistäni. Ja voi sitä riemua! Sera ja Dara leikkivät sievästi ja Dara yritti myös painia tämän uuden kaverin kanssa.. itseluottamus on kohdallaan, sanoisin.
Daran ja kissan kohtaaminen olikin jännittävämpi, ainakin omistajan silmin. En ollut ihan varma, miten koira suhtautuu muuhun eläimeen kuin lajitoveriinsa. Varsinkaan tämän aamun jälkeen, jolloin lintukoiran alkumme murisi ja haukkui rastasta, joka hyppeli tyynenä pitkin ja poikin pihaamme. Kissanpentu oli arka ja sihisi ja suhisi jos koira edes katsoi sitä päin. Daraa se ei paljon hetkauttanut, pentu kutsui kissaa leikkiin sihinästä ja suhinasta välittämättä. Kissa sen sijaan olin aivan äimistynyt, kun pikkukoira ei lähtenytkään karkuun. Dara ei saanut kisusta leikkikaveria, mutta toisaalta nenäänkään ei tullut kynnen jälkiä, mikä oli ihan ilahduttavaa.
Kyläreissun jälkeen kävimme pienellä kävelyllä ja totesin, että koiramme kulkee mielummin metsässä kuin tietä pitkin. Taluttimessa kävely sujuu hienosti, mutta varsinkin kotiin päin tullessa pentu on alkanut vetämään. Siinäpä meille seuraava harjoitus, johon alamme kiinnittämään huomiota. Muutoin olemme harjoitelleet "istu-paikalla-tänne" harjoitusta. Se on sujunut yllättävän hyvin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti