Kolmas kerta tokoa ja toivoin tosiaan, että kolmas kerta toden sanoo… Ensimmäisellä kerralla meillä meni kaikki niin hyvin, että aloin jo lähes kyseinalaistamaan olemmeko oikeassa ryhmässä. Dara toimi kuin unelma. Koira meni käskystä välittömästi maahan, ei poukkoillut ei rynninyt ei keskittynyt ympärillä oleviin kavereihin, vaan vain ja ainoastaan harjoiteltaviin tehtäviin ja minuun. Sivulle neiti sipsutti tosi kuuliaasti ja malttoi pysyä paikallaan kuultuaan paikka käskyn. Voi mamma mia mikä koira!!
Seuraavana maanantaina menimme rinta rottingilla kurssille, kotiläksyt oli tehty huolella. Neitipä päättikin leikkiä vuoroin kengurua ja vuoroin aropupua, nälkäkin varmaan kurisi ja ihanat herkulliset kananpalat ja juusto sysäsivät keskittymiskyvyn vinkuintiaan saakka. Sivulletulo harjoitus meni kutakuinkin näin: Dara istuu paikoillaan häntä vispaten vallattomasti ja odottaa käskyä, käskyn kuulutaan se hyppii/loikkii/pomppii ”sivulle”, istahtaa metrin päähän nanosekunniksi ja sitten hyppii vasten oltermannit silmissä kiiluen. Ei tipu ei palkka. Kun sain koiran rauhoitettua se päätti siirtää ajatuksensa samoin tein off –asentoon. Enpä ole laiskemmin liikkunutta koiraa nähnyt ikinä… Muut harjoitukset onnistuivat paremmin, varsinkin paikalla olo jostain kumman syystä.
Kotona hinkattiin ja hiottiin sivulle tuloa. Neiti jäi vieläkin liian kauas ja taakse. Seinän vieressä harjoittelu selvästi auttoi, jolloin seinä pakotti koiran lähelleni.
Kolmas kerta kun koitti, menimme tunnille hieman arveluttavin aikein. Ja taas pääsi Neiti koiranen yllättämään. Se oli reippaan iloinen, mutta ei kuitenkaan hötkyillyt vaan keskittyi tekemiseen. Sivulletulo kontaktin kanssa onnistui tosi hienosti sekä seuraaminen ja kontakti pysyi kutakuinkin hyvin. Opetimme koirille myös peräpään käyttöä, Dara oivalsi tämän walesimaiseen tyyliin nopsasti.
Kotiläksyjä teimme ahkerasti koko kurssin ajan ja ne tuottivat tuloksia. Viidennellä ja viimeisellä kerralla koira toimi todella innostuneen kuuliaisesti. Kontakti pysyy nykyään huomattavasti paremmin kuin kurssin alussa ja perusasento on parantunut silmin nähden. Treenattavaa on vielä kovasti, jos vaikka joskus innostuisimme kokeeseen menemään.
Toukokuun alussa menemme jatkokurssille. Tämä taitaa olla se meidän juttu, ainakin tässä vaiheessa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti