Paukku altistusta

Sipoon näyttelyn jälkeen päätimme poiketa viereisellä ampumaradalla, olihan nyt oiva tilanne katsoa miten koiramme reagoivat haulikon ääneen. Minua tämä jänskätti erityisesti, koska en oikeasti tiedä, miten Dara reagoi paukkeeseen, koska taannoin uuden vuoden raketitkin katselimme eripuolelta maapalloa.

Pysäköimme auton matkan päähän paukkeesta, Dara ei ollut moksiskaan. Päinvastoin, se paloi halusta päästä ulos nuuskuttelemaan uusia hajuja. Kun päästimme koirat ulos, neiti alkoi heti tutkimaan että mihis kivaan paikkaan nyt tulimme ja voi niitä tuoksuja mitä maasta löytyi. Yksittäiset laukaukset ympärillä eivät aiheuttaneet mitään toimenpiteitä. Jos sattui niin onnekkaasti, että tuli vaikkapa kaksi laukausta peräjälkeen, silloin neiti nosti nokkansa maasta ja katseli taivaalle.

Hetken päästä menimme vähän lähemmäksi kuuntelemaan haulikon ääniä. Siinä vaiheessa neiti hieman mietti, että jaahas, mikäs juttu tämä on. Mitäs täällä pitäisi tehdä ja istahti viereeni penkille. Siis viereeni penkin päälle ja yhdessä tuijottelimme taivaalla lenteleviä savikiekkoja.

Tässä vaiheessa tiesin jo, ettei se kovin paukku arka ole, joten menimme niin lähelle ammuskelijoita, kuin oli mahdollista. Ja mitä tekee koirani, se haluaa mennä kahville! Sitä ei kiinnostanut muu, kuin viereisestä majasta tuleva pullan tuoksu. Tai mikä se sitten olikaan.

Tarkoituksena on jossain vaiheessa viedä Dara taippareihin ja uskon, että laukauksen sieto tulee menemään läpi, hakua aletaan harjoittelemaan olan takaa. Dara kyllä noutaa, mutta palauttaminen riippuu kulloisista vallitsevista tähtimerkeistä ja kuunasennosta suhteessa tuulen suuntaan. Samoin sosiaalinen käyttäytyminen, neiti varmasti päästää tuomarin lähelleen. Tottelevaisuus on periaatteessa hallinnassa, mutta häiriötekijät voivat sotkea koko kuvion. Jäljestämistä ei olla vielä harjoiteltu ollenkaan ja veteen menokin on täysi arvoitus. Näitä asioita tulemme harjoittelemaan ankarasti kevään, kesän ja syksyn aikana. Hieman epäilen, että tämän sulan aikana lähdemme kokeilemaan onneamme taippareihin. Mutta kenties vuoden päästä.