Maahan meno on jostain syystä selvästi haasteellinen juttu Daralle, joten olemme harjoitelleet tätä lisää kotona rauhallisessa paikassa ja se onnistuu hyvin. Päätin kokeilla tehtävää myös omalla pihalla ilman häiriötekijöitä ja hienosti meni. Seuraava askel oli metsä, missä harjoitus onnistui vaihtelevalla menestyksellä, paitsi tänään jolloin neiti suoriutui tehtävästä erinomaisesti! Saas nähdä miten maahan meno onnistuu treeneissä..
Tässä yhtenä päivänä, kun tallustelimme takametsässä testailin vähän miten vapaana nuuskutteleva koira ottaa kontaktia minuun ja yllätyin –taas vaihteeksi. Olimme tarponeet sekä polulla että polun vieressä ja koira kipitti noin 40 m edelläni, kun päätinkin vaihtaa yllättäen suuntimaa ja poiketa polulta metsään. Koira ei reagoinut tähän mitenkään vaan mennä kipitteli eteenpäin nenä maassa ja häntä heiluen. Pysähdyin pöpelikön taakse piiloon tarkkailemaan hiiren hiljaa mitä pentu tekee. Hetken päästä se pysähtyi, pälyili ympärilleen eikä nähnyt minua missään. Koira teki U käännöksen, löysi jälkeni ja lähti seuraamaan juuri siitä paikasta minua, mistä poikkesin metsään. Ja voi sitä riemua, kun mamma löytyi!! Ja koira ansaitsi isot kehut ja rapsutukset. Loppumatkan koira vilkuilikin tiuhempaan tahtiin sammalten ja mustikanvarpujen seassa rämpivää mammaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti