Eilen se alkoi, nimittäin pentukoulu. Paikalla oli meidän lisäksi vain kolme aika samanikäistä eli noin 16 viikkoista vipeltäjää, isovillakoiran pentu sekä dalmatiankoiran alku. Päivän harjoituksia oli istumaan meno, istuminen etutassut ilmassa (jonka Dara tulkitsi kenguruhypyksi..), maahan meno, kolme eri tapaa rauhoittaa koira, pari jumppasarjaa (koira kiertää pientä ympyrää kumpaankin suuntaan sekä ”koiravenytys” jolloin etutassut ovat maassa ja pylly ylhäällä), luopumista, katsekontaktin ottamista ja odottamista. Näistä lähes kaikkia asioita on opeteltu kotona onnistuneesti, paitsi jumppasarjoja, tassut pystyssä istumista ja luopumista. Arvatkaapa miten ne onnistuivat ulkona, missä oli sen miljoona mielenkiintoista hajua, kaksi ihanaa kaveria, sata ohikulkevaa vastustamatonta lenkkeilijää ja lukematon määrä muita ärsykkeitä. Jotkut vuorossa olevat harjoitukset neiti teki todella hätäisesti. Tuli istumaan eteeni selkä minua päin ja jäi tapittamaan, kun kaverit vielä harjoittelivat ja yritti kutsua niitä leikkiin päästelemällä kummallisia ei koiramaisia ääniä. Dara taisi kuvitella, että me tulimme katsomaan miten nämä kaksi muuta kollegaa selviytyvät tehtävistä sen sijaan, että olisimme itse treenanneet. Keskittymiskyky oli nimittäin jossain todella kaukana svääreissä.
Tunnin päätteeksi päästimme pennut leikkimään keskenään ja kyllähän niillä lystiä oli. Painia ja hippaa ja hippaa ja painia vuorotellen. Kun pääsimme illalla kotiin, meillä oli väsynyt ja onnellinen pentu joka ei jaksanut tehdä muuta kuin nukkua. Kotiläksyjä riittää viikoksi, mikäpäs sen mukavampaa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti