Elokuun lopussa meillä oli pentuetreffit kasvattajan luona, vauhtia ja vipinää riitti vaikka naapureille jaettavaksi. Oli todella mukavaa nähdä kasvattaja, koira mamma, varahoitotäti, mummeli ja tietenkin sisarukset sekä heidän perheensä. Voi sitä pentujen iloa ja riemua, kun joka kulmassa oli paini- tai hippakaveri. Kasvattaja mamma vihjaili kauttalinjan tulevasta pentunäyttelystä, joka voisi kuulemma olla mietinnän arvoinen asia. Kasvattaja otti tai eräiden kohdalla yritti ottaa potretteja illan mittaan ”kuopuksistaan” ja tästä seurasi kotiläksyjä ainakin meille (ja ihan aiheesta), jos näyttelyyn havittelemme. Tuo seisominen ei kuulemma ollut ihan näyttelyluokkaa, hmm.. meidän neiti seisoo sievästi ainakin sekunnin murto-osan :-) On tuomarin vika, jos ei siinä ajassa ehdi antaa arvosteluaan sanoisi varmaankin Dara.
Marraskuussa oleva pentunäyttely alkoi kyllä sen verran kiinnostamaan, että päätin alkaa harjoittelemaan seisomista Daran kanssa ihan urakalla. Joka päivä sievistelemme peilin edessä hetken, joskus kaksi. Nyt neiti patsastelee riippuen tähtikartoista, ilmankosteudesta ja vireystilasta vähemmän tai enemmän aikaa ja tassujenkin paikkaa voi siirrellä lähes mielin määrin. Tästä on hyvä jatkaa. Syyskuun puolivälissä alkaakin opiskelu, kun aloitamme pentukoulun. Odotan, että se tukee vierellä sipsuttelua ja edesauttaa meitä tulevassa kehässä. 10 viikon uutena tavoitteena on siis patsastelun lisäksi oppia ohittamaan kaikki liikkuvat ja ei liikkuvat ihmiset, eläimet ja muut vastaan tulevat ilman suurempaa hötkyilyä ja "katsokaa miten ihana mä olen, ollaanko kavereita" -elettä sekä kulkemaan sievästi mamman vierellä (ei edessä tahi takana). Mielenkiintoinen ja haasteellinen syksy edessä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti