Tänään kerrattiin maahan menoa, sivulle tuloa ja paikalla pysymistä. Uusina harjoituksina oli seuraaminen ja ei vedä, lisäksi teimme käsittelyharjoituksia. Tuota maahan menoa on sitten harjoiteltu todellakin urakalla ja se tuotti tulosta, neiti meni tosi hienosti maahan käskyn kuullessaan. Sivulle tulo on myös helpponakki, jos tytön saa vaan keskittymään asiaan ja minä muistan ohjata neidin tarpeeksi eteen, koska hän istahtaa mielellään aika taakse.
Paikalla pysyminen oli haastavaa, vaikka Dara sen hienosti osaakin, tänään se ei onnistunut. Tätä ja sivulle tuloa harjoittelemme lisää viikon aikana. Seuraaminen oli myös hankalaa, koska Dara olisi halunnut seurata mielummin jälkiä, nurmikolla tuulen mukana pyöriviä lehtiä, taivaalla lentäviä lintuja, ohikulkevia ihmisiä, villakoiraa tai dalmista kuin minua. Ja sitten kun seurasi, niin hampaat olivat naminyrkissäni kiinni. Eli, tätäkin harjoittelemme lisää viikon aikana.
Ei vedä harjoitusta teimme niin, että kävelimme eteenpäin ja kun pikkukoira lähti kiskomaan, niin ohjaaja pysähtyi ja lähti kävelemään taaksepäin. Toimi tosi hyvin meillä, tätä täytyy kokeilla lenkillä. Tähän asti olen tehnyt niin, että pysähdyn, kun koira vetää. Silloin yleensä Dara istuu ja päästää kissamaisen vinkaisun ”hei, mitä nyt, älä viitsi pysähtyä” ja kun lähdemme liikkeelle, sama kiskominen jatkuu ja me pysähdymme uudestaan ja uudestaan ja uudestaan kunnes koira ei enää vedä.
Treenin päätteeksi päästimme pikkuvintiöt vapaaksi ja kyllä ne jaksoivat taas juosta. Dalmis ja Dara peuhasivat aika paljon keskenään ja villakoira haukkui ympärillä. Välillä kaikki kolme juoksivat täysin vailla mitään päämäärää, epämääräistä siksakkia kunnes pysähtyivät painimaan. Dara kävi aika kierroksilla, täytyy seurata kuumuuko neiti jatkossakin vai oliko tämä nyt ohimenevä ilmiö. Kotona teimme vielä ehdollistamisharjoituksia naksuttimella, joten illalla meillä oli totaalisen nälkäinen ja väsynyt koira.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti